''Anna mun mennä,
mun mentävä on..''
Onko enää yhtää hyvää syytä jatkaa.. Eikö olisi helpompaa vain päästää irti ja leijailla tuulen mukana kauas pois. Seurailla kaikkia ystäviä pilvien päällä ja odottaa heitä 80 vuoden päästä sinne..
Nämä kysymykset ovat pyörineet päässäni muutaman päivän ja tulevat pyörimään seuraavan viikon, kuukauden, ehkäpä jopa vuoden.. Jos saan niinkään paljon elinaikaa..
Olen siis -96 syntynyt tyttö Etelä-Suomesta ja olen kärsinyt masennuksesta kohta kaksi vuotta, vuoden päivät olen käynyt psykiatrilla juttelemassa, turhaan. Nekin hoidot loppuivat tällä viikolla.
Olen miettinyt jo kauan tälläistä ''toisenlaista'' blogin pitämistä ja sain nyt jotenkin vain inspiraation siihen. Tiiän ettei kukaan tätä lue, mut jos joku sattuu tämän näkemään, ni olis kiva et jättäsit jonkin laista puumerkkiä !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti